Tiedättekö ihmistyypin, joka aina löytää syyn kaikesta muusta kuin itsestään?
Politiikot ovat tästä muuten erittäin hyvä esimerkki, he eivät juurikaan ota itse vastuuta mistään tekemisistään tai sanomisistaan. Ihan pakon edessä, pystyvät juuri ja juuri antamaan lausunnon: Tein virhearvion. Ja asia on siten käsitelty. Tätä ennen he ovat toistelleet avustajajoukolleen, että ovat syyttömiä, tämä on vaan pakko nyt tehdä näin, että saadaan kansa tyytyväiseksi.
Tuossa juuri osui silmiini otsikko jossa ministeri Guzenina-Richardson myöntää asian oikean laidan
"Voi kysyä onko Kokoomuksessa kaikki kunnossa". Näin.
Kun tekee virheen niin siitä pitää ottaa vastuu ja opikseen, niin se vain on. Ei tosiaan ole kiva myöntää, että minä sen tein, mutta ei siihen kuolekkaan.
Tällaiset vastuun karttajat tekevät jokapäiväisessä arjessaan tällaista jatkuvasti. He eivät välitä pysähtyä miettimään asiaa.
- Kuka on jättänyt sukkansa lattialle? En tiedä, minä en ainakaan, joku on ne siihen kuljettanut. Esimerkki ihan pienestä vastuun karttamisesta.
Mitä, jos tähän vaan vastaisi, että minä. Tulen korjaamaan pois.
Olen miettinyt, että mikä tämän vastuun karttelemisen takana on? Uskon, että opittu malli on ainakin yksi syy, jos vanhemmat tekevät samaa niin varmasti lapsetkin.
En tiedä mitä muuta se voisi olla, ajatus, että pääsee helpommalla, kun ei myönnä totuutta?
Silloinkin, kun tällainen ihmistyyppi jää itseteossa kiinni jostain, vaikka ihan arkisesta asiasta, niin häneltä tulee automaattisesti vastaus, jossa syy hänen tekemiselleen, löytyy jostain ihan muusta kuin hänestä itsestään.
Taidetta!
- Miksi syöt sitä kakkua, kun se on huomiseen juhlaan? No, kun sanoit eilen ettei sillä ole niin väliä, että niitä tehdään kaksi.
- Niin, en sanonut. Mutta en jaksa riidellä, joten olkoot.
Ja nämä ihmistyypit jatkavat ottamatta vastuuta, koska ympäristö tottuu siihen, eikä jaksa välittää.
Niin kuin monen muunkin asian kohdalla.
Taas esimerkkinä politiikot, tiedetään jo mitä komenttia tulee, joten se siitä. Ei niitä vastuuseen ikinä saa joten olkoot.
Niinhän se kuitenkin on, että jokaisen on itse ymmärrettävä ottaa vastuu itsestään sekä teoistaan.
Ei se oikeasti ole iso asia.
Työpaikan äläikinimyönnämitään -tyypit saavat pään sekasin ja tunteet kuohumaan. Oletko sinä ollut sinne yhteydessä ja luvannut tämän? En, soitin kyllä kerran, mutta en luvannut mitään, kaikki hyvin.
Onhan se ikävää myöntää tehneensä virheen, mutta se on myöskin vastuunottoa.
Miten nämä tyypit aina työpaikkallakin pääsevät selityksillään pälkähästä ja osaaavat antaa itsestään hyvän ja tehokkaan kuvan?
Kyllä meistä varmaan jokainen osaa syyttää toista ja paniikkitilanteessa tulee valehdeltua, mutta, kun sen tiedostaa. Nämä ammatti älämyönnämitään -tyypit ovat niin siinä jutussaan etteivät he edes tiedosta sitä.
Kun mainitset asiasta, se menee ikään kuin ohi, kuuntelevat sujuvasti, mutta eivät näe ongelmaa, ei vaikka sanoisit kuinka monta kertaa ja sitten tulee se päivä, kun et enää sano etkä välitä.
Tämä muuten päätee moneen muuhunkin asiaan, tottuu ja menee mukana ja kadottaa sellaisen kiihkon saada asiat oikealle tolalle. Tulee vain päivä, kun ei enää välitä eikä jaksa ja siitä eteenpäin ei edes huomaa.
Itse yritän kasvaa ihmisenä, joka tavalla, haluan kasvaa ja kehittyä, oppia uutta ja ottaa opikseni.
Pitkä ja kivikkoinen tie, mutta se saa hymyilemään, kun huomaa muuttuneensa.
