Tuossa blogini alhaalla on kuva äidin äidistäni sekä isästä.
Kuva on mulle tärkeä, koska se muistuttaa itseäni omista juuristani. Ne ovat vahvasti Karjalaiset.
Mamma ja pappa ovat jo taivaassa eikä mulla ole papasta mitään niin ruusuista kuvaa tai mitään riemumuistoja mamman luota.
Päinvastoin, pappa lähti sotaan 17vuotiaana, ja koki siellä kaiken hirveyden, niin kuin varmasti jokainen joka sodan keskellä joutuu elämään tai taistelemaan henkensä puolesta.
Pappa tuli sodasta ja tarttui pulloon, alkoholisti. Pappa piilotti pullojaan ja joi salaa, aina viinaa ja viina sai pään sekaisin. Sitten lensi lautaset ja tapeltiin ja mamma yritti ymmärtää. Tai mistä sen tiedän, mitä yritti. Eli siinä kuitenkin, hyväksyen ja anteeksi antaen.
Monet riidat olen nähnyt ja monta kertaa pelännyt.
Kuitenkin, niin kuin monessa muussakin asiassa, on monta puolta. Mikään ei ole mustavalkoista.
Viimeiset muistot papasta, kun menin häntä kotiin katsomaan niin makasi sängyllä ympäri päissään ja jotain sössötti. Mamma oli jo silloin taivaassa, dementia.
kaikenlaisia kohtaloita on, siltikin, olen ylpeä juuristani sekä haluan pitää hyviä muistoja yllä.
Mamma ja pappa ja sellanen kiva menneen ajan fiilis♥
Kuva on kaunis, vanhanajan ihana hääkuva. Kuvan täytyy olla näkyvillä, että muistan juureni ja Karjalan♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun otat kantaa ja kommentoit, asiallisesti. Kiitos♥