Lainasin tämän perjantaina kirjastosta, osui eteeni, ei mitään hajua ihmisestä, eikä koko tarinasta tai sisällöstä ym. Oli siinä hyllyssä esillä, hetken katsoin ja mietin, että mikä mahtaa olla, luin takakannen ja vielä varmistin lukemalla vähän alkua muutaman rivin, enkä enää laittanut hyllyyn.
Aloitin heti, kun kotiin pääsin, enkä voinut lopettaa.
Olen lukenut aika paljon tämän tyyppisiä "terapiakirjoja" sekä yleensäkin itsensä kehittämiskirjallisuutta.
Tässä teoksessa kiinnosti ennen kaikkea se, että tämä on tositarina.
Kirja sinänsä ei tuonut itselleni mitään mullistavan uutta, mutta Eija osaa kertoa hyvin selkeästi, oikeastaan tuli välillä olo, että rautalangasta vääntäen, miten saavuttaa rauha itsensä kanssa, miten löytää sisäinen lapsi ja löytää onni.
Suosittelen lukemaan, selkeää eikä ole mikään monisatasivuinen raskas ja vaikeasti ymmärrettävä opus, josta ei jää mitään käteen.
Mielestäni tämä avaa myös sitä puolta, jota niin kovin mainostan, että mikään ei ole mustavalkoista. Ei liity kirjaan mitenkään, mutta tarkoitan tällä omalla ajatuksellani esim. sitä, kun joku on murhattu julmasti niin murhaaja leimataan suoraan hirviöksi joka joutaa kuolla.
Mistä tahansa väärästä teosta, tulee saada tuomio ja siitä tulee joutua vastuuseen, mutta harvoin ihmiset miettivät esim. juuri murhaajan näkökulmasta asioita siis hänen taustaansa tai historiaansa tai tilannettaan tekohetkellä. Aina on helppo tuomita, mutta vaatii jo hieman enemmän yrittää ymmärtää laajemmin kokonaisuutta, ja taas kerran, totean, että mikään tausta ei poista sitä, että esim. murha on aina tuomittiva ja väärä teko.
Omalta kohdaltani miinus on tällaisten kirjojen kohdalla se, että paneudun näihin aina niin intensiivisesti, että tunnen sen fyysisesti. Paha aoloa, väsymystä, päänsärkyä... En tiedä mikä siinä on ja tämä ei tehnyt poikkeusta, olin niin taas tarinassa mukana, että väsyin.
Nyt jätän hetkeksi kaikki psykologiaan viittaavatkin opukset ja keskityn johonkin kevyeeseen ja harmittomaan.. Johonkin hauskaan hömppään:D
Sain kuitenkin tästä taas uutta ajateltavaa sekä uusia näkökulmia. Anteeksianto, jonka kanssa teen itse töitä, on kirjassa myös esillä.
Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät antamaan anteeksi, puhtaasti ja todella sydämestään, se on vapauttavaa ja toivon, että myös itse pystyn siihen.
Haluaisin tavata Eijan ja päästä hänen esim. luennolleen tai johonkin hänen vetämälleen kursille.
Joskus ainakin hän on jotain kursseja, ymmärtääkseni vetänyt.
Tai haluaisin keskustella hänen kanssaan.
Kirja sai myös kurjaa julkisuutta ilmestyessään, koska kirjailijaa/kustantajaa epäiltiin palgioinnista joidenkin runojen kohdalla. Aina toki täytyy ilmoittaa alkuperäislähde, mutta mielestäni tämä ei ole mitenkään oleellista tässä kirjassa. So what.
Eija Lapinleimu
En tiedä toimiiko hän nykyään elämäntapa valmentajana vai mitä hän tekee, mutta paljon keskustelua sekä mielipiteitä hän on herättänyt ja herättää. Keskustelut ovat aina hyvästä, kunhan ne on rakentavia ja jollain tasolla järkeviä, edes.
Mitä olen katsonut kolumneja sekä kommentteja, että "keskusteluja" Eija Lapinleimusta, on ne yleisesti negatiivisia sekä aika suoraviivaisia.
Kun olet lukenut kirjan, ymmärrät enemmän tästäkin, mutta hänet on tuomittu rikoksesta ja tämä on herättänyt, ymmärrettävästi keskustelua.
Yksi kommentti erityisesti jäi mieleeni, jostain aihetta ruotineesta kirjoituksesta, tämä ei ole enää viihdettä vaan tämä on taidetta:D Ihan vaan, kun on hauska toteamus.
Mikä onkin kaikessa totuus, sen tietää vain kirjoittaja itse, Eija. Niinhän se aina on, näissä. Voi spekuloida loputtomiin, mutta kukaan ei voi kuitenkaan tietää.
Niin tai näin, pidin kirjasta ja suosittelen sitä. Antoi itselleni ajattelemista sekä taas uusia näkökulmia asioihin ja tietenkin, uusia ideoita, kohti onnellisuutta♥
Hän näyttäisi olevan nykyään huijari... http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288335017395.html
VastaaPoista