Niin, en halua käyttää vaikea -sanaa. Haastava on paljon parempi. Vaikeasta tulee sellainen ihan epätoivoinen fiilis.
Mun elämä on muuttunut paljon viimeisen 4vuoden aikana, ero, muutto, työpaikat vaihtuneet ja tämä ei johdu itsestäni, onnettomia sattumia, aina, kun olen aloittanut, niin vuoden päästä paikka lopetetaan -tyyliin.
Kuitenkin olen selvinnyt ja mennyt eteenpäin, koska on pakko ja edelleen, pakko selvitä.
Nyt olen vain sellaisessa pysähtyneessä tilassa, tuntuu, että onni on hylännyt mut täysin enkä oikeen pääse eteen enkä taakse, en mihinkään.
Joka päivä kysyn "Mitä nyt?" , mitä nyt teen.
Ja ajatukset menevät vain ihan ristiin ja sekasin enkä saa oikein mistään kiinni.
Tiedän, että kaikki selkiintyy, mutta ihmettelen miksi olen tässä tilanteessa. Jossa en ole ikinä ollut.
Aina on kuitenkin tsemppiä löytynyt ja tahtoa ja uskoa, mutta, nyt on usko kovilla.
Olen kuitenkin positiivisesti ajatteleva ja tiedän, että tästäkin selviän ja eteenpäin menen.
Aina asiat kääntyy parhain päin, täytyy vain olla uskoa ja tahtoa.
Sitä oikeastaan haluan kaikille sanoa, että ikinä ei saa antaa negatiivisuuden vallata mieltä kokonaan. Jokaisella on omat mustat hetkensä, mutta aina täytyy yrittää löytää se hyvä ja positiivinen puoli, koska se vie eteenpäin.
Ajatuksen voima♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun otat kantaa ja kommentoit, asiallisesti. Kiitos♥