Super Marjo

Super Marjolla on myös blogi, jota just äsken kävin lukemassa.
Toivon todella, että heidän poikansa tulee kuntoon ja kaikki olisi heillä hyvin.
En siksi, että olisin superfani, vaan siksi, että tiedän miltä voi tuntua, kun oma lapsi sairastuu vakavasti, ei sellaista pelkoa ja tuskaa toivo kenellekkään.
En jaksa lakata ihmettelemästä ihmisiä joilla on pakonomainen tarve loukata, olla ilkeitä tai kommentoida omasta mielestään jotain näppärää.
Miksi kommentoida, jos ei ole mitään asiallista sanottavaa tai rakentavaa kritiikkiä?

Kyseisen kirjoituksen ensimmäinen kommentti ei liity mitenkään edes Marjon kirjoitukseen, vaan harmonikkaristeilyyn.  Kirjoittajan mukaan koko perhe on teennäinen ja laskelmoiva.  Niin, tunteekohan tämä kyseinen kirjoittaja Marjoa ja hänen perhettään?

Marjo kirjoittaa otsikolla "Kun elämä meinasi pysähtyä."
Hän kaiketi kuvailee tapahtunutta ja tunteitaan sen hetkisten mahdollisuuksiensa mukaan ja todennäköisesti jonkinlaisessa tunnekuohussa.  Niin sitten nämä, kommenttoijat takertuvat krokotiilin kyyneliin.  Marjo onkin feikki eikä sure oikeasti.
Koska nämä kommentit ovat niin ala-arvoisia sekä täysin turhia ja kertovat paljon kommentoitavista itsestään, niin en niitä sen enempää käsittele.

Suututtaa vaan, että ihmiset jaksaa, onko se sitten kateellisuutta?  Ei siinä ainakaan mitään hyvää toisille haluta.  Onko se itseltä pois, jos toivoo toisille hyvää?  Vai meneekö se niin, että, koska itsekkin rämpii paskassa niin muidenkin täytyy?

Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan♥