Kaupustelijoita...

... Liikkeellä.
Huomasin Iltiksen varoituksen asiasta.  Eikö näitä ole ollut aika pitkään jo?  Kiertävät ovelta ovelle ja jotain tauluja kauppaavat tai sitten on joku lappu, että on sokea tms. anna rahaa.
Meillä on käyny taulukauppias, olin lasten kanssa pihalla ja sinne hän tuli tauluineen.  En pelännyt, mutta oltiin suljetulla pihalla keskenään, niin ehkä pieni varovaisuus itellä oli.
Esitteli taulujaan ja puhu englantia eikä meinannu millään lähteä, joku "tilanne" siinä lasten kans tuli ni sitte pakkas taulut ja lähti enkä nähny enää.

Itselleni ei tulisi mieleenikään avata ovea, jos oven takana seisoo joku tavaroiden kanssa tai muuten on täysin tuntematon.  Lankapuhelinaikaan, silloin me avainlapset oltiin yksin kotona, muistan, että oli ihan tavallista, että lapset oli yksin.  Minäkin olin äidin kanssa kaksin niin ei ollut vaihtoehtoa, kun piti äidin käydä töissä.
Tosin, silloin oli koko kerrostalo täynnä tuttuja ja kavereita, että, jos pelotti tms. niin naapuriin pimpottamaan tai pihalle, aina oli joku turva lähellä.

Meillä oli myös ovessa vanha kunnon turvalukko, sellanen ketju, ja sitä piti käyttää aina, tietenkin, kun olin yksin.  Käytinkö? Vaihtelevasti:D  Sillon ei niinkään ollut kaupustelijoita, ehkä jotain perunanmyyjiä tai imurikauppiaita, mutta enemmänkin oli näitä Jehovantodistajia.  Kaipa niitä on vieläkin kiertelemässä, mutta sillon se oli jotenkin aktiivisempaa eikä niistä aina noin vaan päässyt eroon ja muistaakseni merkkasivat vielä lyikkärillä oven pieleen jonkun ruksin.  Seuraava sitten siitä tiesi, onko ollut kotona tms. En tiedä.

Jokatapauksessa, ei silloin lehdessä ilmoitettu, tai kehotettu soittamaan hätänumerron tai poliisille, jos oven takana on kaupustelija.
Toki, nykyään asialla on ammattirikolliset, joten on ymmärrettävää, että ihmiset ovat huolissaan, mutta kyllä se vaan on niin, että nykyään liiotellaan kaikkea. Kaikki menee jotenki yli ja ihmiset ovat helposti hysteerisiä.

Kuinka monet itsensäpaljastajat sitä tuli lapsena nähtyä, milloin missäkin, sitten vaan juostiin karkuun, eikä siitä sen enempää vouhkattu. Eihän tämä tietenkään ole näin mustavalkoista, harmittomat itsestäänpaljastelijat taitavat olla, nekin, katoava luonnonvara, Nykyään nämä puskasedät ovat väistämättä mieleltään enemmänkin sairaita ja paljasteluun liittyy paljon muutakin.

Tänä päivänä ei ikinä voi tietää, niin se on.
Jos lapseni tulisi sanomaan, että on nähnyt itsensäpaljastelijan, niin olisin hysteerinen ja soittaisin varmasti poliisin ja palokunnan ja sukulaiset paikalle.

Koska en voisi mitenkään tietää paljastelijan motiivia, eihän sitä silloin ennenkään, voinut tietää, mutta ei sitä edes sillä lailla ajatellut.  Nykyään on pakko ajatella, ihmiset ovat sairaampia ja mieleltään järkkyneitä eikä enää pelkkä paljastelu riitä.  tarvitaan enemmän ja kiitos netin, sitä saa ja paljon.
Ruokkiiko se sitten taas tekoihin?

Näitä asioita voi katsoa niin monelta kantilta ja niissä on monta kerrosta, mutta se on tosiasia, jos joku pelkää, kun kaupustelija on oven takana.  Pelko on aina totta ja silloin täytyy saada apua paikalle eikä sitä pelkoa saa väheksyä.
Pelon kokemus on aina yksilöllistä ja toisia pelottaa herkemmin kuin toisia, mutta se ei vähennä silti sitä.

Ihan hyvä soittaa poliisit paikalle, jos pelottaa, mutta se on tietenkin eriasia, tuleeko ne paikalle.  Se näyttää olevan niin tänä päivänä, että mitä enemmän ihmisten pelko lisääntyy sitä vaihtelevampaa on poliisin palvelu.